TARINAMME
Mun nimi on Teemu, ja haluan kertoa, miten Wølmark syntyi – jossain Andien, irronneen sormen ja Suomen välissä.
Muutama vuosi sitten asuin pienessä kylässä korkealla Andeilla – jyrkkien vuorten ja arvaamattoman sään ympäröimänä. Siellä aika ei kulkenut kellon mukaan. Se tuntui samalta kuin lapsuuden kesät: heräsit, lähdit ulos ja katsoit, mihin päivä vie.
Siellä löysin alpakat ja alpakanvillan. Lämmintä, hengittävää, pirun pehmeää – ja se vain toimi. Olinpa sitten vaeltamassa, töissä tai riippumatossa, se piti olon mukavana.
ONNETTOMUUS
Eräänä aamuna rakensin saunaa (ilman saunaa ei voi elää), kun rälläkkä lipsahti käteeni ja nappasi nimettömästä kiinni. Sormi jäi hanskaan roikkumaan. Sairaalasta ei tietoakaan, ambulansseista puhumattakaan – ei edes naapuria, jolla olisi ollut auto. Niinpä liftasin lähimpään kaupunkiin, mukana irronnut sormi ja pullo paikallista piscoa kipulääkkeeksi.
Vietettyäni viikon Perun sairaalassa (ei ihmeparantumista) lensin takaisin Suomeen, jotta saamme sormen vielä mahdollisesti pelastettua. Suomessa sormi saatiin korjattua auttavasti, mutta riittävästi, jotta sitä ei tarvittu amputoida
IDEA
Toipumisen aikana mulle kirkastui yksi asia: haluan palata. Takaisin sinne kylään, vuorille, siihen eukalyptusmetsän riippumattoon. Mutta persaukisena ja idealistisena retkeilijänä, halusin keksi mahdollisimma oman näköisen reitin takaisin.
Olen aina ihaillut perinteisten norjalaisten neuleiden ajatonta tyyliä ja henkeä ja niiden rosoinen ilme oli se, mikä todella jäi mieleeni.
Siitä syntyi ajatus: mitä jos yhdistäisin pohjoismaisen villapaidan estetiikan ja Andien ylivertaisen villan? Niin sai alkunsa Wølmark – mun henkilökohtainen matka päästä takaisin Andeille, ainoaan paikkaan Suomen lisäksi, joka on koskaan tuntunut kodilta.
