TARINAMME
Nimeni on Teemu, ja halusin henkilökohtaisesti kertoa, kuinka Wølmark sai alkunsa – jossain Andien, katkaistun sormen ja Suomen välimaastossa.
Muutama vuosi sitten asuin pienessä kylässä korkealla Andeilla – korkeiden vuorten ja arvaamattoman sään ympäröimänä. Aika ei tuntunut siellä lineaariselta. Se tuntui lapsuuden kesiltä: heräsit, suuntasit ulos ja seurasit mitä tahansa eteesi tuli.
Siellä löysin alpakanvillan. Lämmintä, hengittävää, pirun pehmeää – ja se vain toimi. Olinpa sitten vaeltamassa, töissä tai riippumatossa, se piti oloni mukavana.
ONNETTOMUUS
Eräänä aamuna, kun olin rakentamassa saunaa (niin suomalainen olen) paikalliselle maatilalle, minulle sattui ikävä onnettomuus pyörösahan kanssa. Sormeni jäi roikkumaan hansikkaan sisään. Sairaaloita ei näkynyt, ei ambulansseja – ei edes naapuria autolla. Liftasin lähimpään kaupunkiin irtileikattu sormi ja pullo paikallista piscoa kivunlievitykseksi.
Vietettyäni viikon Perun sairaalassa (ei ihmeitä sielläkään) lensin takaisin Suomeen – sormi yhä paikallaan – ja aloin koota asioita yhteen, sekä fyysisesti että henkisesti.
IDEA
Toipuessani yksi asia kävi selväksi: halusin palata takaisin. Takaisin siihen Andien kylään, vuorille ja riippumattooni eukalyptusmetsässä.
Mutta olin aivan rahaton, joten ajattelin rakentaa mielekkään tien takaisin.
Olen aina ihaillut perinteisten norjalaisten neuleiden ajatonta tyyliä ja henkeä. Toki ne näyttivät hyviltä – mutta niiden rosoinen ilme oli se, mikä todella jäi mieleeni.
Kaiken tämän yhteen kokoaminen sai alkunsa Wølmarkista – ei vain vaatemerkistä, vaan henkilökohtaisesta suunnitelmastani palata ainoaan paikkaan Suomen lisäksi, joka on koskaan tuntunut kodilta, luomalla uusia [toiminnallisia villavaatteita], kuten ne norjalaiset ikonit, joita olen aina ihaillut.
